Kategoria: Ilmoitustaulu

Avanti! kamariorkesterin Suvisoitto-festivaali järjestetään 25.–28.6.2026 Porvoon tunnelmallisessa miljöössä jo 41. kerran. Festivaalin ohjelmiston on suunnitellut Avantin taiteellinen johtaja Joonas Ahonen, jonka monimuotoinen kädenjälki näkyy läpi ohjelmiston. Festivaalin säveltäjävieraana on amerikkalainen Eric Wubbels.

Kesän 2026 Suvisoiton säveltäjävieraaksi saapuvan Eric Wubbelsin musiikkia kuullaan festivaalilla poikkeuksellisen laajasti: ohjelmistossa on viisi teosta, joista neljä on Suomen ensiesityksiä ja yksi Suvisoiton taiteelliselle johtajalle Joonas Ahoselle sävelletty soolopianoteos Auditory Distortion Products in Equal Temperament. Teos kuullaan Emilia Hovingin johtamassa avajaiskonsertissa torstaina 25.6. 

Joonas Ahoselle Wubbelsin saapuminen Suvisoittoon on pitkän työn tulosta. “Kuullessani Eric Wubbelsin musiikkia ensimmäistä kertaa olin täysin ällikällä lyöty. Edelleen, lukuisien kuuntelukertojen jälkeen, olen aivan pähkinöinä siitä, että saamme hänet Suvisoiton säveltäjävieraaksi.”, Ahonen kuvailee. “Hänen musiikkinsa yhdistää virtuoottisen instrumenttituntemuksen, äärimmäisen hienostuneen dramaturgian sekä jatkuvasti muotoaan vaihtavan estetiikan.”

Joonas Ahosen ensimmäinen Suvisoitto heijastaa hänen monimuotoista taiteellista kädenjälkeä: festivaalin ohjelma liikkuu sujuvasti nykymusiikin, kamarimusiikin, musiikkiteatterinja jazzin välillä, ja Ahonen on halunnut kiinnittää huomiota koko festivaalin dramaturgiseen kokonaisuuteen.

Uusia klassikoita ja Schubertia uudelleen tulkittuna

“Festivaalin toinen kantava teema on schubert retouché — Franz Schubert lainattuna, muokattuna ja retusoituna.”, Ahonen kertoo. Bernhard Langin The Cold Trip rakentuu Winterreisen motiiveille, kun taas päätöskonsertissa Schubert soi lopulta sellaisenaan: harvoin kuullussa mestariteoksessa Gesang der Geister über den Wassern.

Festivaalin odotetuimpiin teoksiin kuuluu myös Steven Kazuo Takasugin tunnin mittainen musiikkiteatteriteos Sideshow, joka esitetään kahdesti Porvoon Tehdassalissa. Viime vuosien nykymusiikin merkittävimpiin musiikkiteatteriteoksiin lukeutuva teos yhdistää tarkasti koreografioidun elekielen, absurdin näyttämöllisyyden ja äärimmäisen hiotun musiikillisen dramaturgian. Takasugi työsti teosta kuuden vuoden ajan.

“Muusikoiden tarkoin suunniteltu elekieli sulautuu osaksi soittotapahtumaa niin taidokkaasti, että teos oli jo syntyessään klassikko”, Ahonen kuvailee.

Suomalaista musiikkia läpi festivaalin

Myös suomalaiset säveltäjät ovat festivaalilla vahvasti läsnä. Hiljattain Teosto-palkitun Mioko Yokoyaman teos Metamorphosis of Moments Musicaux no. 3 muuntaa Schubertin pianomusiikkia säveltäjän omaksi, tunnistettavaksi kieleksi. Tiina Myllärisen uusi kantaesitys Shades Kekkonen-kitarakvartetille saa ensi-iltansa Porvoon tuomiokirkossa. Säveltäjän sanoin teos “sukeltaa yhden äänen sisälle” hienovaraisten sävyjen maailmaan. Festivaaleilla kuullaan lisäksi mm. Kaija Saariahon ja Magnus Lindbergin musiikkia ja lauantai-illan päättää Mia Simanaisen Quartet Ajaton, jonka sävellykset liikkuvat tangon, Sibeliuksen ja nykyklassisen musiikin rajapinnoilla.

Suvisoitto panostaa yleisön viihtyvyyteen

Suvisoitto levittäytyy kesäkuun lopulla Porvoon vanhan kaupungin alueelle, jonka kirkot, salit ja sisäpihat muodostavat festivaalille ainutlaatuiset puitteet. Konserttiohjelmisto on suunniteltu yleisöystävällisesti ja festivaalin viihtyvyyteen on panostettu. Konsertit limittyvät peräkkäin ja konserttipaikkojen välillä voi kulkea kävellen — kokonaisuus on suunniteltu niin, että jokainen voi koota itselleen mieluisan festivaalipäivän.

Konserttien ohessa festivaali järjestää perjantaina 26.6. Porvoon kaupunginkirjastossa keskustelun nykymusiikin asemasta. Panelisteina ovat säveltäjä Anahita Abbasi, Musiikin aika -festivaalin taiteellinen johtaja Johan Tallgren sekä Musica Novan taiteellinen johtaja Tuuli Lindeberg. Perinteinen sävellyspaja esittelee nuorten säveltäjien uusia teoksia Avantin muusikoiden esittäminä.

Suvisoitto käynnistyy torstaina 25.6. avajaisrummutuksella Porvoon Raatihuoneentorilla, kun Porvoon kaupunginjohtaja Jani Pitkäniemi avaa festivaalin sveitsiläisen rumpalin ja äänitaiteilijan Julian Sartoriuksen teoksen RLLRLRLLRRLRLRLRLLRLRLR saattelemana.

**

Kamariorkesteri Avanti tunnetaan kotimaassa nykymusiikin kentän edelläkävijänä rohkeasta ja ennakkoluulottomasta ohjelmistostaan, muuntautumiskyvystään sekä tavastaan tuoda musiikkia yllättäviin paikkoihin uusien korvien kuultavaksi. avantimusic.fi

Helmikuussa Taidehallissa päästään kokemaan Walter Sallisen ja Kaj Mäki-Ullakon elektroakustinen installaatio kamariorkesterille, live-elektroniikalle ja kaiuttimille – Bacchanal of Hörselberg. Teoksen esittää kamariorkesteri Avanti! kaiutinasetelman kanssa, Mikko Sarvanteen toimiessa taiteellisena tuottajana.

Lue alta tutkija ja kääntäjä Eetu Virenin kirjoittama esseistisen teksti teoksesta:

Millaista olisi kulkea kamariorkesterin lävitse? Olemme tottuneet siihen, että klassista musiikkia on kuunneltava paikoillaan istuen, hiljaa, mielellään juhlallisissa vaatteissa, tai kenties sitä jopa mieluiten olisi vain luettava partituurista, jotta esiintyvien ja kuuntelevien ruumiiden sakeus ei häiritse musiikin pyhää välittymistä. 

Tuntuu kenties oudolta, että Walter Sallisen ja Kaj Mäki-Ullakon teos todella päästää meidät orkesterin keskelle. Itse musiikin tuotantoprosessi, äänentoiston ja soitinten materiaalisuus nousee suoraan esiin. Heidän työssään keskeistä on akustisen ja elektronisen, siis ”autenttisen” ja ”keinotekoisen” asettaminen samalle tasolle, jolla molemmat käsitetään tekniikoina, teknisinä ulottuvuuksina. Kaiutinasetelmasta tulee ikään kuin orkesterin jäsen, mutta tämä ei tee musiikista mekaanista. Soittamisen, musiikin tuotannon yhteisyys käy selväksi – orkesteri ei vain toteuta säveltäjän yksiöllistä visiota – mutta tämä tuntuu samalla pikemminkin korostavan soittajien ainutkertaista virtuoosisuutta ja kenties soitinten virtuaalisuutta, mahdollisia tapoja käyttää niitä uusilla tai erilaisilla tavoilla. 

Installaatio tutkii musiikin yhteiskunnallisia kuuntelu- ja esityskäytäntöjä ja pyrkii kiinnittämään niihin huomiota nostamalla tarkoituksellisesti esiin musiikin historiallisia kerrostumia. Näennäisesti teoksessa ei ole mitään uutta, se vain törmäyttää eri Richard Wagnerin musiikin esitystapoja toisiinsa, mutta juuri tämän tarkoituksellisen näennäisyyden kautta se tekee näkyväksi, siis oikeastaan konkreettisesti kehottaa, kummallista kyllä, katsomaan klassista musiikkia ja harhailemaan sen keskellä, sämpläämään teoksesta oman versiomme. Tämä katsominen – yhdessä äänentoiston tekniikoiden suoraan esiin tuomisen kanssa – taas toimii kuuloaistia vieraannuttavana tai outouttavana tekijänä, joka saa meidät reflektoimaan musiikin kuuntelemisen, vastaanottamisen tapoja ja niiden muuttamisen mahdollisuuksia. 

Teoksen nimi viittaa Baijerin kuninkaan Ludwig II:n rakennuttamaan Venusluolaan, joka tekojärvineen, tippukivijäljitelmineen ja kiiltävine pintoineen pyrki jäljittelemään Wagnerin Tannhäuser -oopperan ensimmäistä näytöstä. Hauskaa on, että Wagnerin musiikki tietenkin jo sinänsä edustaa aikaa, jolloin klassinen musiikki alkoi olla nousevan kapitalismin armoilla, sen historiallinen asema ja perusta hovi- ja kirkkomusiikkina oli jo murentunut. Siksi tietystä näkökulmasta Wagnerin teokset kenties edustavat jo suhteessa Bachiin tai Beethoveniin sitä, mitä Ludwigin keinotekoinen luola edusti suhteessa Wagnerin musiikkiin. 

Bacchanal of Hörselberg ei kuitenkaan kiistä tai suhtaudu ironisesti Wagnerin musiikin spektaakkelimaiseen nautinnollisuuteen, vaan pikemminkin pyrkii käyttämään sitä uudella tavalla.

Näin se ehdottaa, että klassisen musiikin perinnettä, sen jähmettyneitä esitystapoja on mahdollista ja epäilemättä myös välttämätöntä muuttaa. Se tekee näin kuitenkin juuri leikkaamalla ja liimaamalla, sämpläämällä vanhaa kaikessa sen keinotekoisuudessa, ja osoittaa, että tällä tavoin on mahdollista tuoda ja luoda esiin jotain uutta, jota emme kenties ole vielä osanneet kuvitella. Sitä varten soittajat ja soittimet, itse musiikki on ainakin ajoittain kaivettava esiin orkesterimontun pyhästä luolasta ja päästettävä meidät, jonkinlaisena barbaarien laumana, vaeltamaan niiden läpi. 

Kirjoittanut: Eetu Viren, tutkija ja kääntäjä