HK Gruberin Frankenstein!! – ”pandemonium chansonnierille ja yhtyeelle” (1977-79) on tyylien, tarinoiden ja hahmojen runsaudensarvi, jonka esityksiin säveltäjä, kapellimestari ja laulaja Gruber tuo oman kabareeperinteestä polveutuvan särmänsä. Seuraavassa säveltäjä kertoo lauluista ja laulamisestaaan.
Gruberin teoksen alaotsikon ’Pandemonium’ tarkoittaa sekasortoa, hulinaa, miksei vähän myös pandemiaa, maailmanlaajuista epidemiaa. ’Chansonnier’ solistina puolestaan viittaa siihen, että teoksen lauluosaan kaivataan jotain muuta kuin koulutettua oopperavibratoa.
”Frankenstein!! on monien kapellimestarien ohjelmistossa, sen sijaan tällä planeeta
lla on vain muutama sitä esittävä laulaja”, kertoo lukemattomissa esityksissä teoksensa solistina laulanut HK Gruber. ”Kerran Amerikassa myöhästyin esityksestä sään takia peruutetun lennon vuoksi. St. Louisin sinfoniaorkesterin kapellimestari David Robertson pikaopetteli lauluosuuden, kapellimestariksi hyppäsi hänen assistenttinsa. Itse istuin Chicagon lentoasemalla odottelemassa myrskyn laantumista ja kuulin, että konsertti oli mennyt hienosti.”
Gruber perusti 60-luvun lopulla muutaman ystävänsä kanssa MOB-art & tone-ART -taiteilijaryhmän, jossa kaikki olivat sekä näyttelijöitä, muusikoita että laulajia. ”Mukana oli aikanaan jopa sellotaiteilija Heinrich Schiff”, Gruber kertoo. ”Lauloin lapsena Wiener Sängerknaben -poikakuorossa. Tässä ryhmässä löysin laulamisen uudelleen ja kehitin oman laulutyylini. Olen aina kutsunut itseäni chansonnieriksi baritonisolistin sijaan.”
Oikea tyyli löytyi Berliinistä, jossa Gruber tutustui kuuluisaan näyttelijä Ernst Buschiin (1900-1980). ”Busch teki yhteistyötä Bertolt Brechtin ja lukuisia protestilauluja säveltäneen Hanns Eislerin kanssa. Busch, joka oli myös taitava laulaja, käytännössä puhui säveltäjän kirjoittamassa sävellajissa. Tässä tyylissä r-kirjainten pitää rullata kunnolla ja konsonanttien olla räjähtäviä. Myös vokaalien pitää olla teräviä ja leveitä täysin toisin kuin klassisen laulun tarkoin muodostetut ja sijoitetut a:t ja y:t”, Gruber myhäilee.
Gruber on itse ainoa, joka sekä johtaa että laulaa hittiteostaan. ”Siinä on yllätyksiä ja teatterin piirteitä, joita molemmissa rooleissa esiintyminen tukee.”
Kurt Weillin ja Hanns Eislerin lauluja
”Kurt Weillin sinfonioihin tutustuin 1960-luvun alussa. Tuohon aikaan hänen tuotannostaan tunnettiin toki Kolmen pennin ooppera, mutta hänen sinfonioistaan ei juuri tiedetty,” Gruber kertoo. Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho -oopperasta löytynyt varhainen levytys johti Gruberin Weillin sinfonisen ilmaisun lisäksi selkeästi ja artikuloivien laulajien äärelle. ”Huolimatta riisutusta ja yksinkertaisesta tyylistä, säveltäjän kirkas älyllisyys on tallella.”
Arnold Schönberg opetti tavattoman köyhää, mutta oppilaistaan lahjakkaimpana pitämäänsä Hanns Eisleria ilmaiseksi. ”Eisler oppi tietenkin myös 12-säveltekniikan ja oli vuonna 1924 ensimmäinen tällä tekniikalla teoksen kirjoittanut säveltäjä.” Eisler muutti Berliiniin vuonna 1927 ja tapasi siellä Bertolt Brechtin. ”Molemmat edustivat poliittista vasemmistoa ja pyrkivät vaikuttamaan nousevan kansallissosialismin synnyttämään poliittiseen ilmapiiriin taiteen keinoin. Eisler sävelsi Brechtin teksteihin Taistelumusiikiksi kutsuttuja agit-prop (agitaatio ja propaganda) -lauluja ja niitä esitti mm. Ernst Busch!”
Eisler sävelsi paljon atonaalista musiikkia, mutta lauluista hän teki hyvin yksinkertaisia agit-prop -lauluja, joita ihmiset lauloivat kaduilla. Schönberg ei välttämättä ollut erityisen ihastunut oppilaansa tekemisiin, kertoo Gruber: ”Schönberg ilmoitti, että säveltäjän ainoa velvollisuus on kirjoittaa sinfonioita. Eisler vastasi, että säveltäjien velvollisuus on tehdä myös hyödyllisiä asioita.”
Vuoteen 1935 mennessä maailma muuttui peruuttamattomasti ja Eislerin piti paeta Tanskan ja Ruotsin kautta Yhdysvaltoihin, jossa hän asui aina vuoteen 1947 asti. Palattuaan Eurooppaan hän asettui ensin Wieniin. ”Hänhän oli syntyjään itävaltalainen ja säilytti kotimaansa passin myös asuessaan myöhemmin DDR:ssä. Sikäläisiä poliitikkoja ärsytti passinsa turvin suhteellisen vapaasti matkustellut Eisler, mikä ei säveltäjää juuri hetkauttanut. DDR:ssä hän kuitenkin kuoli.”
Wienin musiikkikorkeakoulu ei aikanaan palkannut vasemmistolaista Eisleria siinä pelossa, että menettäisi Yhdysvaltojen sodan jälkeen myöntämän Marshall-avun. ”Tämähän oli tietenkin täyttä puppua”, Gruber puuskahtaa. ”Ajattele, jos olisi käynyt toisin, minusta olisi todennäköisesti tullut Eislerin oppilas!”
Avantin konserttiin valituista lauluista Gruber toteaa: ”Weill, Brecht ja Eisler ovat esikuviani. He osoittivat tekstin tärkeyden ja musiikillisen rakenteen, jolla on nykymusiikille paljon annettavaa.”
18.10. kl
o 19.00
Temppeliaukion kirkko, Helsinki
Avanti!, joht & sol. HK Gruber
Kurt Weill; Hanns Eisler: Lauluja
Louis Andriessen: Workers Union
HK Gruber: Frankenstein!! Pan-demonium laulajalle ja orkesterille H. C. Artmannin runoihin
Liput 32/27/15 € (+ toimitusmaksut).
Lippu.fi
