Maailmamme äänet ja tarinat
Suvisoiton yleisö sai esimakua vuoden 2024 Suvisoiton taiteellisen suunnittelijan Ondřej Adámekin musiikista, kun kesän 2023 Suvisoitto avattiin Porvoon Raatihuoneentorilla Adámekin sävellyksellä Coups d’ailes. Tänä kesänä hänen luovaan ajatteluunsa tutustutaan laajemmin.
Hengästyttävän monipuolinen Adámek ammentaa teoksiinsa aineksia pitkiltä vierailuiltaan eri maihin ja kulttuureihin. Hän johtaa orkestereita ja vokaaliyhtyeitä, kehittää soittimia luodakseen ääntä, joka ylittää perinteisten soittimien mahdollisuudet ja tuo yhteen kieliä ja kulttuureja.
Prahassa vuonna 1979 syntynyt Ondřej Adámek opiskeli sävellystä Prahan musiikkiakatemiassa ja Pariisin konservatoriossa. Arvostetun Berliinin DAAD-kulttuurinvaihto-ohjelman residenssitaiteilijaksi hänet kutsuttiin vuonna 2010, ja hän on asunut kaupungissa siitä lähtien. Pitkillä vierailuillaan Ranskaan, Afrikkaan, Espanjaan, Japaniin, Intiaan ja Italiaan hän on uppoutunut näiden maiden musiikkikulttuureihin. Myös leikki eri kielillä nousee monin tavoin esiin hänen teoksiaan jäsentävänä tekijänä. Hänen Suvisoittonsa ottaa maat ja maailmat avosylin vastaan.
Adámek tutuksi
Suvisoiton avajaiskonsertissa Adámek esittäytyy ohjelmalla, joka antaa hyvän kuvan hänen säveltäjäfilosofiastaan. Konsertin avaava Let me tell you a story on islantilaisen Sjónin (1962) tekstiin tehty teos naisäänelle ja yhtyeelle. Vuonna 2022 valmistuneen teoksen innoittajana on ollut korealainen kansanmusiikki ja musiikkiteatterimuoto pansori, jossa laulaja kertoo tarinaa tyypillisesti vain rummun säestyksellä. Konsertin solisti Shigeko Hata kantaesitti teoksen vuonna 2023.
Japanilainen mekaaninen nukke antoi Adámekin kaipaaman idean teokseen Karakuri laulajalle ja kamariyhtyeelle: ”Vaikka olin edennyt jo melko pitkälle Karakurin luonnostelemisessa, en ollut löytänyt mieleistäni olemassaolon oikeutusta sen äänille ja liikkeille, joita olin intuitiivisesti löytänyt kokeiluissani omalla äänelläni ja käsivarrellani”, kertoo Adámek vuonna 2011 valmistuneesta teoksestaan. ”Palasilta puuttui tarina, punainen lanka, kunnes sattumalta törmäsin 13 sekunnin mittaiseen videoon karakurista, japanilaisesta 1800-luvun mekaanisesta nukesta.” Video sai säveltäjän tutkimaan yhteyksiä laulajan äänen ja käsivarren välillä. Mekaaninen nukke, karakuri, on jousiampuja, jonka sen rakentaja saa toimimaan – tuhoisin seurauksin.
Avajaiskonsertin päätösteos Whence Comes the Voice? vuodelta 2022 paneutuu Adámekille tunnusomaiseen kulttuurien ja uskontojen tutkimiseen ja yhteen tuomiseen. Nais- ja miesäänelle ja kamariorkesterille sävelletyn teoksen tekstit siteeraavat uskonnollista suufilaista runoutta sekä kristityn kirkkoisä Augustinuksen ja juutalaisen kirjailija Etty Hillesumin tekstejä. Teosta edeltää valikoima kansanlauluja Pohjoismaista, Japanista ja Madagaskarilta. Ondřej Adámek toimii konsertin kapellimestarina.
Uusia ääniä etsimässä
Jatkuvasti uusia, perinteisten orkesteri-instrumenttien ohi ja yli ulottuvia ääniä etsivä Ondřej Adámek kehitti vuosien työn tuloksena instrumentti-installaation, jota hän kutsuu nimellä Airmachine. Mekaaninen laite kumihanskoineen, torvineen, letkuineen ja kaikenlaisine venttiileineen rakennettiin hänen Körper und Seele -teostaan (2014) varten. Sittemmin laite on saanut oman musiikillisen elämänsä, ja sitä käytetään ja kehitetään uusissa sävellyksissä. Tähän ja muihin Adámekin kehittämiin soittimiin tutustutaan Suvisoiton perjantain klubi-illan lyhytelokuvissa. Avantin muusikot huolehtivat illan äänistä.
Suvisoiton päätöskonserttia voi hyvin pitää synteesinä Ondrej Adámekin muusikonsielusta. Avausteokseksi hän on valinnut espanjalaisen säveltäjä ja äänitaiteilija Pilar Mirallesin (1997) teoksen Brief Requiem for the Poets and Prayers, joka kantaesitetään tässä konsertissa. Miralles valmistui musiikin maisteriksi Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta vuonna 2022 ja jatkaa nyt opintojaan kohti tohtorin tutkintoa Akatemian DocMus -ohjelmassa.
Osa J.S. Bachin viulupartitasta d-molli (BWV 1004) toimii porttina Adámekin sooloviuluteokselle Fliessender Bach, joka on sanaleikki: nimi suoraan käännettynä tarkoittaa virtaavaa puroa. Sen teosparina on Adámekin kolmiosainen konsertto viululle ja orkesterille, Follow me.
”Partituurin taustalla on ajatus suhteista, jotka kehittyvät ’johtajan’ ja hänen ’seuraajiensa’ välillä”, Adámek kertoo. ”Aluksi aivan yksin oleva johtaja lausuu yksinkertaisen ja voimakkaan sanan, jota yksittäiset henkilöt alkavat toistaa, kunnes koko seuraajien joukko on toistanut johtajansa jokaisen sanan.” Prosessin aikana jokaista lausuttua sanaa kuitenkin muutetaan, vääristellään ja pilkataan. Lopulta seuraajat kääntyvät johtajaansa vastaan. Tämä puolestaan pysyy alkuperäisissä sanoissaan, kunnes joutuu täysin niiden valtaan. Lopulta johtaja katoaa.
Adámekia kiehtonut kristillisten jumalanpalvelusten liturginen vuorolaulu, viittaukset japanilaiseen Noh-teatterin laulajaan, inuiittien leikkimieliseen katajjag-kilpailuun ja Bach-fragmentteihin ovat Follow Me -konsertossa kaikki osana tarinan kulkua. ”Kolmannen osan lopussa solisti (johtaja) ajetaan pois paikaltaan orkesterin edestä, ja väkijoukon raivo pakottaa hänet vetäytymään. Raivoisalla yleisöllä on viimeinen sana, ja solisti teloitetaan symbolisesti.”
Ondrej Adámek päättää vuoden 2024 Suvisoiton maanmiehensä Antonín Dvořákin Tšekkiläiseen sarjaan D-duuri. Tšekkiläisistä kansantansseista innoituksensa saanut sarja vuodelta 1879 käynnistyy lyyrisellä johdannolla, josta etenee polkan kautta hitaaseen, 3/4-tahtiseen sousedskáan. Lempeää neljättä osaa, Romanssia, seuraa häikäisevä finaali, jota on verrattu Dvořákin Slaavilaisiin tansseihin. Ehkä Adámek tanssii mukana.
Hannele Eklund
